Fieldspanieli Nellan elämää

Nella 2 vuotta!

2011-11-29T08:03:00.000-08:00

Nellan kanssa ollaan käyty mejä-kurssi ja kävimme syksyllä tekemässä muutaman verijäljen ja odotamme innolla kevättä, että päästään jatkamaan jäljestystä Nellan kanssa...vaikka eihän tuo talvi taida edes tulla, että vielähän tässä ehtii käydä jäljet tekemässä. Keväällä aloitamme myös tokon ja ehkä joku hienosti hihnassa -kurssikin olisi paikallaan, kun Nella vetää aika kovasti, tai jos jollain on hyviä vinkkejä niin ovat nekin tervetulleita!

Nella on Linnean myötä rohkaistunut muidenkin lasten parissa, mutta edelleenkään ei ihan tiedä miten niiden kanssa leikitään. Muiden uusien ihmisten kohdalla Nella on edelleen varautunut ja tulee tutustumaan, kun siltä tuntuu (eli kun ei enää kukaan kiinnitä huomiota ja kutsu koko ajan luokseen). :)

Korvatulehdus huomattiin tuossa kuukausi sitten ja siihen saatiin erittäin hyvät tipat, korvat ovat todella terveen näköiset nyt, mutta ensi viikolla käymme kontrollissa vielä. Siedätys edelleen jatkuu ja on tehonnut hyvin!

Tämmöisiä pikaisia kuulumisia!

Lämpimät onnittelut myös muille sisaruksille ja rapsutuksia!

Uusi lauman jäsen ja kesäloma!

2011-08-08T05:49:00.000-07:00

Nellalla alkoi atopiaan siedätyshoito toukokuussa ja se alkaa ilmeisesti tehoamaan, kun nyt ei enää itseään järsi eikä raavi! Se oli aika säälittävää katsoa, kun toista kutitti niin paljon eli hyvin tyytyväisiä ollaan, että siedätyshoito toimii!

Meidän perheeseen tuli myös uusi jäsen, hän syntyi 4.5. ja sai nimekseen Linnea. Nella oli aluksi melko hämillään tästä uudesta jäsenkokelaasta, mutta hyväksyi Linnean kuitenkin sydämellisesti! Ei oikein tiennyt varmaan, että mikä se sellainen käärö on, joka tuoksuukin ihan erilaiselle. Pientä mustasukkaisuutta oli ekana päivänä, kun Linnea oli Antin sylissä, mutta tajusi kuitenkin, että turha on olla mustasukkainen, sillä on saanut meiltä samalla tavalla huomiota kuin ennenkin. Nella tykkää haistella mitä vaippaan on tullut ja tykkää kantaa vaipan roskiin, saa siis myös osallistua vauvan hoitoon :) Linnea saa Nellalta pusuja joka päivä ja, jos Linnea itkee kovasti, niin Nella istuu tytön luona ja katsoo hädissään, että eikö kukaan tule auttamaan toista! Eli erittäin hyvin Nellan ja Linnean yhteiselo on lähtenyt käyntiin. Seurataan nyt, että miten Nella reagoi, jos Linnea tarttuu vahingossa korvasta tai turkista ylipäänsä.. Nella tuntui aikuistuneen pikkuisen, kun Linnea tuli taloon, se ei enää riehu samalla tavalla ja jotenkin tajuaa, että meidän leikkiaika on sitten, kun ollaan lenkillä tai kun tyttö nukkuu.

Katseet kohtasi :)

Toinen ilouutinen on se, että Nella oppi vihdoin ja viimein uimaan! Olimme mökillä viikon ja päätettiin, että sen reissun aikana Nella saa luvan oppia uimaan. Aluksi se ei taaskaan suostunut edes menemään järveen, vaikka mieli teki. Sitten Antti talutti Nellan veteen ja sieltä se ui rantaan pienen matkan, eikä ollenkaan pistänyt vastaan, vaikka vietiin se aina järveen. Sitten meillä kävi siellä labradori Tara kylässä, joka on kova uimaan ja Taran kanssa Nella innostui uimaan! Laituriltakin hyppeli viimeisinä päivinä innoissaan. Heiteltiin sille frisbeetä järveen ja sen se kävi aina sukeltamassa vedestä. :) Että taippareihin voisi pikkuhiljaa suunnitella menoa!

Loppukesän terveiset Nellalta!

Kuulumisia

2011-03-26T05:36:00.000-07:00

Nella aloitti pari kuukautta sitten nirhaamaan itseään kyljistä ja sitä tuntui muutenkin kutittavan tosi paljon. Käytettiin Nella lääkärissä ja lääkäri epäili atopiaa. Samalla mainittiin Nellan silmien punaisuudesta ja tulehdushan siellä oli taas päällä. Saatiin uusi aika atopiatestiä varten, jossa koira rauhoitetaan.

Atopiatesti oli maaliskuun alussa ja kyllähän sieltä allergeenejä löytyi atopiaksi sopien. Pahimmat reaktiot tuli nokkosesta ja varastopölypunkista, joka voi tulla esimerkiksi kuivamuonan mukana. Allergiaa oli myös jonkun verran kissalle ja ihmispölylle. Raukka on meillekin allerginen. :( Onneksi aloitettiin Nellan sängystä vieroitus jo heti, kun huomattiin, että se raapii itseään kaikkialta ja lääkäri sanoikin, että sängystä varmasti on ainakin saanut altistuksen pölypunkille. Nella ei kyllä ilahtunut tästä päätöksestä, vaan hinkui aika monet kerrat öisin sänkyyn ja hyppi heti sänkyyn, kun omistajat nukahti, mutta onneksi minä olen niin herkkäuninen, että huomasin heti, kun Nella hyppäsi sänkyyn ja käskin alas. Siitä se sitten hyvin lähti käyntiin ja nyt Nella nukkuu "tyytyväisenä" omassa pedissään lattialla. Aamuherätykset ovat vaan nykyisin hyvin aikaisia, se käy ensin antamassa minulle pusut ja sitten käsken sen herättämään Antinkin, josta se innostuu aivan valtavasti! :)

Niin asia lähti vähän eri raiteille, mutta palataan lääkärissäkäyntiin... Eli saatiin kortisonilääkitys, joka aluksi auttoi, mutta nyt kun annos on pienentynyt, niin kutinakin alkaa palailla. Huhtikuun lopulla alkaa siedätyshoito, jonka pitäisi auttaa, kun Nella on nuori ja oireet on kestäneet niin vähän aikaa. Samalla lääkäri tarkasti vielä silmät ja niihin oli tullut paha atooppinen rakkulamainen reaktio luomien alle ja saman rauhoituksen yhteydessä lääkäri kaapi Nellan silmät. Nella oli varmaan aika ihmeissään herättyään, kun kyljestä oli karvat ajettu pieneltä alueelta ja kutina siinä oli mieletön ja silmätkin vuoti verta.

No pääasia, että Nella saa hoitoa ja kutina helpottaa, koska on todella raastavaa katsoa, kun toista kutittaa tosi paljon! Nyt myös varmaan ruokakin menee vaihtoon, koska lisäoireina on vielä tullut suun kutina aina ruoan jälkeen. Ruoan jälkeen Nella menee hieromaan suutaan mattoa vasten ja suupielet on hieman turvoksissa, mutta saa nyt nähdä mitä lääkäri sanoo. Onneksi on vakuutus, niin saadaan Nella hoidettua heti kuntoon! :)

Ai eikö tätä saanut syödä?

Näyttely 6.12.2010

2010-12-09T06:19:00.000-08:00

Kävimme ryhmänäyttelyssä täällä Tampereella Itsenäisyyspäivänä. Fieldspanielit oli ensimmäisiä, eli heti klo 9.00 oli Nellan luokka. Junioriluokassa oli yksi uros ja kaksi narttua. Se nyt ei mennyt ihan niin kuin olisi pitänyt, mutta silti ollaan Nellasta ylpeitä. Näyttely oli ratsastuskeskuksella ja se näyttelytila haisi ihan hevosille ja Nellalle jo se oli uutta ja ihmeellistä. Halli alkoi täyttyä koirista ja Nella oli aivan ihmeissään, eikä tietenkään päässyt edes haistelemaan muita koiria, niin se vähän näytti käyvän Nellan hermoille. Antti esitteli Nellan, kun itse olin ollut yövuorossa ja tuntui, että en oikein jaksanut keskittyä. Tuomarina toimi Juha Palosaari. Nella juoksi ihan nätisti, mutta kun tuomari tuli tutkimaan, niin Nella peruutti ja meni ihan kippuraan, kyllä tuomari sai tutkittua Nellan, mutta Nella oli vain tärissyt siinä. No tuloksena tuli keltainen nauha ja seuraavanlainen sanallinen arvio:

"12 kk narttu. Melko pieni ja lyhytrunkoinen. Kallo-osa ok. Lyhyt kuono ja kookkaat silmät häiritsevät ilmettä. Etuasentoiset lavat ja hieman pysty lantio. Luusto saisi olla vahvempi. Sivuliike ok ja reipas olemus liikkeessä."

Mutta niin vähän mietittiinkin, että Nella saattaa olla liian pieni näyttelykoiraksi. Tuomari oli myös sanonut, että on liian kehitysvaiheessa oleva koira. Oli ihan hyvä nähdä millainen tuomio tulee, en muutenkaan usko, että näyttely olisi Nellalle mieluisin harrastus, mutta katsotaan vielä muutamat match showt ja ehkä pari näyttelyä ja sitten päätetään onko Nellasta näyttelyihin. Nella sai kyllä meiltä paaaljon paljon kehuja näyttelyn jälkeen. Toinen narttukin sai vain sinisen nauhan, joten ihan hyvillä mielin ollaan. :)

Nella 1 v!!!

2010-12-01T10:51:00.000-08:00

Nella täytti 1v. 29.11. Neiti sai kakkuna maksalaatikkoa, joka oli kuorrutettu kermaviilillä ja koristeltu nakeilla ja lihapullilla...oli aikamoista herkkua! :) Lahjaksi sai uuden possukaverin, kun kaikki entiset lelut on jo syöty rikki. ONNEA MYÖS MUILLE SISARUKSILLE, T. Nella

Mitä tässä vielä ootellaan, joko sais syödä??

Röh röh...not for long!

Nellalla on ensimmäinen virallinen näyttely 6.12. täällä Tampereella, jännitetään jo kovasti miten neitokaisen käy. Ei se kyllä kauheasti ainakaan tykkää harjoitella niitä varten, mutta kunnon palkalla kaikki harjoittelu käy. :)

Kuulumisia pitkästä aikaa

2010-09-19T09:40:00.000-07:00

Ei olla Nellan kanssa oikein kesän aikana ehditty missään näyttelyissä käymään, eikä olla käyty pentukouluissa sen ensimmäisen jälkeen, vaikka varmaan tarvetta olisi. Nella tottelee hienosti ja oppii nopeasti, esimerkkinä kierimisen oppiminen: Nella oppi kierimään ja sen jälkeen, kun Nella vain näkee että olisi palkkaa tiedossa, niin se jo kierii lattialla ja, kun ei käskystä niin mielellään kieri, niin se on kehitellyt oman helpomman version: kiertää ihan vain ympyrän häntänsä perässä :) Hassu koira! Mutta tosiaan totteleminen tietyissä asioissa on Nellalle kova paikka (luoksetulo, muiden koirien, ihmisten ja lintujen ohittaminen lenkillä ja lelun tuominen ja irti päästäminen). Nyt ollaan kaikkia noita asioita treenattu päivittäin ja pikkuhiljaa alkaa tuloksia tulla, paitsi luoksetulossa. Kerran Nella säikäytti ulkomaalaisen lehdenjakajan juoksemalla perässä ja piirittämällä sitä, sanoin, että koira on kiltti, mutta se oli virhe, kun Nella alkoi haukkumaan ja pelottelemaan sitä (ei siis varmasti olisi tehnyt mitään, on se itse sen verran ujo), mutta sai siitä karkaamisen ilosta vain hirveät kimmokkeet! Kyllä se tilanne vähän jopa nauratti.. :)

Ei olla päästy näkemään Nellan sisaruksiakaan pitkään aikaan ja nyt kyllä yritetään päästä syksyn/talven aikana enemmän moikkaamaan ainakin Joensuussa asuvia sisaruksia! Muistaakseni lokakuussa olisi näyttelykin tiedossa, mutta luulen, ettei Nella kokonsa vuoksi pärjää, mutta se ei haittaa, käydään silti kokemusta hakemassa :) Ei olla nähty muita sisaruksia kun vain kuvista, mutta Nella ei ole lähellekään saman kokoinen, se on ihan pennun näköinen vieläkin, pieni pirpana. Painoakin on vain n. 14 kg, kun ei se vaan syö varsinkaan nappuloitaan ja siksi joutuu antamaan kaikkea muuta ruokaa (kotiruokaa lähinnä), mutta ei sitten tiedetä saako se niistä tarpeeksi tarvitsemiaan ravintoaineita.

Pallo haettu, äkkiä pois

Eilen Nellalla alkoi juoksu ensimmäistä kertaa! Tulimme kotiin kaupungilta ja katsottiin, että valkea sohva onkin veressä ja oksennusta oli lattialla, säikähdin heti, että mitä se on syönyt, mutta juoksun alkaminen varmaan pisti mahan sekaisin, illallakaan ei ruoka oikein maittanut ja on ollut kovin väsyneen oloinen. Ei oikein ole oma itsensä ollut, on niin ihmeissään uusista pöksyistä ja koko asiasta. Harmi kun koiralle ei voi kertoa, että se on ihan normaalia.
Nella hyppii ja pomppii ihan kamalasti, aina kun näkee tilaisuuden hypätä esteen (jalkojen) yli, niin siitä menee ja korkealta. Odotellaan nyt että vuosi tulisi täyteen ja käydään tsekkaamassa miltä agility tuntuisi.
Uimisesta ei tullut mitään vielä tänän kesänä, mutta ensi kesänä sitten ja sen jälkeen harkitaan taipumuskokeeseen menoa. Kyllä Nella uskaltaa veteen mennä, mutta uimiseen ei vielä rohkeus riittänyt.

Harjoitusta, harjoitusta :)

Vahtikoira!!

2010-07-29T11:55:00.000-07:00

Oon lukenu jostain, että fieldspanielit ei oo kovin kummosia vahtikoiria, mut Nella kyl on! Jos meille tulee joku Nellalle tuntematon ihminen käymään, Nella alkaa ensin murisemaan ja saattaa pari kertaa haukahtaa, mutta tutustuu kyllä hetken päästä tulijoihin. Viime viikonloppuna katsoimme telkkaria olohuoneessa (Nellalta on sohvalle tulo kielletty, mutta kun ollaan poissa, niin se kattelee sohvalta ikkunasta ulos), niin se sit yhtäkkiä hyppäs sohvalle ja alko murisemaan, katottiin, että mitäs se nyt murisee ja huomattiin, että meidän auton vieressä oli porukkaa menossa viereiseen autoon, mutta Nella varmaan ajatteli, että hitto nuo tyypithän yrittää varastaa meidän auton ja rauhottui vasta sitten, kun porukka oli poistunut paikalta. :) No sit eilen havahduin puolen yön aikaan Nellan murisemiseen ja pariin haukuntaan ja kuulin takapihalta äänen ja sanoin Antille, että takapihalla on joku, ja niin siellä hitto vie kävi jotkut tyypit varastamassa kaksi kassia tyhjiä pulloja (saldo ehkä 6-7e), mutta ne oli niin hiljaisia rosvoja, että vaan Nella kuuli ne, vaikka Antti oli hereillä ja miun pikkuvelikin oli pelaamassa olohuoneessa. Nyt on kyllä turvallinen olo, kun tietää, että Nella varottaa, jos on rosvot ovella! Sen jälkeen meni ehkä tunti ennen kun Nella rauhottui, toinen oli tosi jännittynyt.

Meidän oli tarkoitus mennä näyttelyyn elokuussa, mutta olin käsittänyt ajankohdan väärin, eikä siis päästäkään, mutta seuraaviin sitten!

Edelleen harjoitellaan nätisti hihnassa kulkemista, mutta Nella niiiiin kovin mielellään vetäisi kuin höyryjuna. Loppulenkistä se alkaa olla väsynyt vetämiseen. Myös muiden koirien ohittamista harjoitellaan, mutta sekään ei ole Nellan lempipuuhaa, kun ne muut koirat kiinnostaisi niin kovasti. Nella on käynyt pari kertaa harjoittelemassa uimista ja viime kerralla oli enemmän kiinnostunut vedestä kuin aiemmin ja vähän polskuttelikin, mutta ei kovinkaan innostunut ollut uimisesta, mutta vielä on kesää jäljellä... :)

Pieniä kuulumisia. Kuvia laitan myöhemmin. Nella ei ole kyllä kauheasti kasvanut, mittasin tänään painon, eli Nella 8kk 13,2kg. Nella syö nykyisin muronsa hyvin, mutta iltaruokana annetaan jauhelihaa tai jotain muuta, koska kahta kertaa päivässä se ei syö muroja, vaikka siihen mitä laittaisi sekaan. Nyt helteillä ruoka on maistunut tosi huonosti!

Näyttely 15.5.2010

2010-06-03T12:10:00.000-07:00

Nellalla oli ihan ensimmäinen pentunäyttely 15.5.2010 ja se meni paremmin kuin osasinkaan edes kuvitella! Saavuttiin Kaupin vinttikoiraradalle klo 10 ja siellä olikin jo velipoika Onni odottamassa omistajiensa kanssa, sekä Virpi ja Kari (kasvattajat).

Nella tietysti heti kiinnostui veljestään ja hetihän sisaruksilla alkoi leikkiminen (onneks näyttelyn alkuun oli vielä pari tuntia)! Virpi ja Karikin tutustuivat Nellaan, joka aluksi hieman ujosteli, mutta kyllä sitten kuitenkin rohkaistui. Onni oli selvästi Nellaa isompi, niin kuin Uunokin on. Kuten Uunonkin kanssa, niin myös Onninkin kanssa näytti siltä kuin sisarukset muistaisivat toisensa. Virpin kanssa kävimme läpi mitä kehässä tehdään ja se kyllä jännitti, ajattelin että Nellallakai menee pasmat ihan sekaisin, kun omistajakin on ihan paniikissa, mutta sitten kun päästiin kehään, niin siinä meni ehkä noin sekunti ja kaikki oli jo ohi (siltä se ainakin tuntui).
Onni meni ensin ainoana uroksena kehään ja hienosti meni!
Sitten Nella meni ainoana narttuna omassa ikäluokassaan ja yllätys yllätys hienosti meni Nellallakin! Kyllä me kotona harjoiteltiin seisomista, hampaiden katsomista ja seuraamista, mutta kertaakaan mikään osio ei mennyt niin hyvin kuin näyttelyssä! Nella ei edes yhtään ujostellut tuomaria, joka myös ihmetytti, kun normaalisti Nellalla menee heti häntä koipien väliin ja peruutusvaihde päälle, mutta kehässä ei mitään ongelmaa, on se niin hieno tyttö! Sitten oli isompien narttujen vuoro, joita oli kaksi ja niistä parhaan kanssa Nella taisteli rodun parhaan nartun tittelistä ja Nella jäi hyväksi kakkoseksi (voittaja oli isompi fieldi ja siten myös kehittyneemmän näköinen). Nella sai KP:n ja pokaalin palkinnoksi.
Kiitos Virpille ja Karille henkisestä tuesta ja neuvoista ja kiitos Onnin perheelle seurasta ja toivottavasti nähdään taas!

Arvostelukin oli todella hyvä:

Vankka, hyvin kehittynyt pentu, jolla erinomaiset mittasuhteet. Kaunisilmeinen pää, Rodunomainen runko. Riittävät kulmaukset. Liikkuu hyvin, lupaava turkki, hyvä luonne.

Todella ylpeitä ollaan pikkupennustamme!

Joensuussa käynti sisälsi lapsiin tutustumista, häiriökoirana toimimista ja rakkaan Uuno-veljen tapaamisen :)

2010-04-20T12:49:00.000-07:00

Nella on siis aina pelännyt tosi paljon, kun mennään lasten ohi, puhumattakaan lähellä sijaitsevan päiväkodin ohi menemisestä. Heti nousee karvat pystyyn ja alkaa kauhea vetäminen, joten päätettiin viedä Nella taas Joensuuhun moikkaamaan äitini hoitolapsia. Lapset olivat aika villejä ja kirkuivat, huusivat ja olivat äkkipikaisia, mutta Nella kesti kaiken hyvin! Kerran Nella haukahti, kun pikkuinen tyttö taaperteli sitä kohti ja yritti tökätä nenään ja kerran Nella yritti näykätä samaa tyttöä, kun kaikki kolme lasta keksivät koskea Nellaa nopeasti ja nauraa oikein kimakasti päälle, mutta saatiin Nellalle sekä lapsille jäämään "hyvä" kokemus, kun kaikki lapset silittivät pitkän tovin Nellaa rauhallisin elein. :)

Kävimme myös moikkaamassa Aidaa. Menimme Nellan kanssa katsomaan Aidan ja Kaisan treenejä ja Nella sai toimia häiriökoirana. Se onnistui oikein loistavasti, sillä Aidalla kyllä oli kestämistä, että pystyi keskittymään, kun Nella koko ajan ulisi ja vikisi, kun olisi halunnut myös päästä juoksemaan. Sitten treenien jälkeen koirat saivat juosta vapaana metsässä ja olivatkin ihan uuvuksissa koko illan sen jälkeen...tai siis Aida oli, Nellalla riitti virtaa! :)

Aida ja Nella metsässä

Nellasta huomattiin, että se on kyllä aika ujo vielä ihmisiä kohtaan, sillä aina, kun tuli uusia ihmisiä tai sitten vanhoja tuttuja, niin ei Nella uskaltanut mennä itsenäisesti moikkaamaan, vaan aina tuli minun jalkojen taakse. Kaikki uudet tutut saivatkin sitten antaa juustopaloja Nellalle, että se vähän rohkaistuisi. Kyllä se sitten rohkeasti menee uusien tuttavuuksien luokse, kun vähän aikaa tutustuu, mutta ei heti. Siinäpä onkin treenaamista pentunäyttelyyn, että antaa itseänsä kosketella! :/

Sunnuntaina Nella pääsi tapaamaan taas Uuno-veljeä ja voi sitä riemua, kun saivat juosta ja leikkiä taas ihan mielin määrin ja voin kertoa, ettei Nellan tarvinnut unta hakea, sillä heti autoon päästyä alkoi kuorsaaminen. Koirissa oli jo nyt eroavaisuuksia huomattavissa, sillä Uunosta oli tullut oikein raamikas ja pään muoto ja kuonon piirteet oli erilaiset ja Uuno oli tosi sosiaalinen ja reipas! Uuno tuli ja antoi meillekin pusut naamalle oikein innoissaan! Sisarusten hampaitakin vertailtiin ja Nellalla taisi muutama hammas vaihtua sen illan aikana, kun kulmahampaat oli vielä siellä ollessa sellaiset piikit, mutta illalla katsottiin, että siihen oli jo uudet ruvenneet kasvamaan. Uunolla oli aika hyvin jo vaihtunut hampaat.

Vielä viimeiset painit velipojan kanssa

Joensuussa käyntiä, yksinoloharjoituksia, rokotteita... yms yms..

2010-03-28T06:32:00.000-07:00

Nellan veli Uuno. Vauhdikas kuva! :)

Aika on mennyt aivan mieletöntä vauhtia ja aloitan nyt tämän tekstin vaikka Joensuun käynnistä, joka meni todella hyvin! Nella näki paljon uusia koiria mm. veljensä Uunon. :) Oli kyllä ihanaa seurata näiden kahden karvakaverin leikkejä, jotka aluksi meni hienommin kuin minkään muun koiran kanssa, mutta sitten väsyneinä leikistä alkoivat sisarukset tappelemaan ja niitä välillä toisistaan erotettiin, mutta kaikin puolin hienosti meni! Uuno osasi hienosti rauhoittua omistajien sylissä, mutta Nella ei osannut yhtään ja siitähän otimme seuraavan koutuksen aiheen :) Nella sai paljon huomiota kaikilta uusilta ihmisiltä ja koirilta, joita näki ja sehän sitten vähän kostautui, kun pääsimme takaisin kotiin Tampereelle, sillä yksinolosta tuli Nellalle ylitsepääsemättömän vaikeaa! Ei osaa enää rauhoittua yhtään, kun jää kotiin, ja on jopa onnistunut hajottamaan sälekaihtimet ja syönyt taka-oven tiivisteet... Että näin. Olemme jättäneet aina jotain herkkua Nellalle ja jotain puuhaa ja lenkitetty ennen yksin jääntiä ja olleet huomioimatta sen ainakin 15min ennen lähtöä ja takaisin tullessakin olemme ihan niin kuin ei olisi pois oltukaan, ei mitään ihanaa jälleennäkemisen riemua olla osoitettu, vaikka Nella hyppii ja ulisee jaloissa. Mutta mikään ei auta, naapurit ovat varmaan jo ihan kyllästyneet Nellan haukkumiseen ja ulvomiseen, jota kestää ainakin 15-30min meidän lähdön jälkeen, kamera ei kuvaa sen kauemmin, eli voi olettaa, että haukkuminen jatkuu ja Nella on vieläpä oppinut oikein möreän haukkumisäänen, kuulostaa aivan aikuisen koiran haukunnalta. Rokotteita otettaessa eläinlääkäri sanoi, että juuri jonkun loman aikana voi koiralle tulla eroahdistusta, kun saa liikaa huomiota ja on omistajien kanssa joka paikassa mukana ja siitä voi olla vaikeaa päästä eroon, eli nyt suurin hommamme on yksinoloharjoitukset, vaikka se on vaikeaa, kun molemmilla on koulua/töitä, mutta yritys on kova! :)

Sisarukset leikin huumassa

Nella ja walesinspringerspanieli Viivi

Nella ja Tara

Eläinlääkäri huomasi Nellalla silmätulehduksen, kun sanoimme, että silmät rähmii todella paljon ja siihen saimme silmätipat. Silmätulehdus oli allerginen reaktio, mitä todennäköisemmin pölypunkin aiheuttama, sillä Nella menee aina ensimmäiseksi sängyn alle nukkumaan ja sieltä kömpii omaan petiin jossain vaiheessa yötä. Silmätippojen laittaminen on Nellalle kova pala, ei millään haluaisi niitä laitettavan, mutta ymmärtäähän sen. Muuten oli ihan terve koira, kuulemma jopa ennemmin pyöreähkö, kuin liian laiha, kun sanoimme, että Nella pitää välillä ruokalakkoakin ja mielestämme annamme juuri oikean määrän ruokaa, mutta ehkä niitä herkkuja tulee sitten liikaa annettua. Siis missään nimessä ei ole liian pyöreä, mutta kehoitti vaan tunnustelemaan kylkiluiden alareunasta rasvan määrää. Rokotteiden laittokin sujui taas hyvin, ei huomannutkaan pistosten laittoa. Eläinlääkäri oli kyllä todella mukava ja antoi paljon hyviä neuvoja.

Olemme myös harjoitelleet sivu-käskyä, hyvin onnistuu muuten, mutta Nella jää aina liian taakse. Hyppiminen on todella Nellan lempipuuhia, varsinkin rapakeleillä! Tänäänkin hölmönä laitoin valkoisen takin päälle lenkille (I know, idiot!) ja Nellasta oikein näki, kun sillä välähti, että hei tuollahan on valkoinen takki päällä ja aivan ykskaks kesken lenkin hyppäsi takkia vasten, jeee! Se oli tosi kivaa...tai sitten ei! :) Hienosti kyllä antaa lenkin jälkeen puhdistaa tassut, mutta silti yritys on kova mennä hyppimään sohvalle heti lenkin jälkeen. Joensuun reissun jälkeen siis se yksinolo muuttui haasteelliseksi, jopa vessaan mennessämme Nella aloittaa ulvomisen ja oven raapimisen, mutta nyt olen kirjoittanut tätä tekstiä makuuhuoneessa jo vartin, eikä olohuoneesta kuulu mitään, edistystä sekin! :) Autossa matkustaminen on aina pienen tauon jälkeen inhottava juttu Nellalle, mutta kuitenkin ihan itse hyppää takapenkille, ihan täytyi viimeksikin ihmetellä, että mites se nyt noin hienosti meni auton kyytiin, kun aluksi täytyi kantaa Nella autoon, kun ei itse halunnut tulla lähellekään autoa. Ruoka on taas ruvennut maistumaan paremmin, mutta kyllä sillä on sellaisia päiviä, ettei syö juuri mitään, nokkaansa vaan nyrpistää. :)

Rauhoittumisharjoitukset ovat tuottaneet jo vähän tulosta, sillä syliin joutuessaan Nella tajuaa, että tästä ei muuten pääse kun vain käyttäytymällä nätisti. Pari päivää sitten mietin, että nyt Nellalla on jäänyt käsistä pureksiminen pois, mutta eilen sain taas kokea sitä ihanaa tunnetta, kun piikkihampaat pureutuu käteen ja tämä oli silmätippojen laiton yhteydessä...eli se ei todellakaan ole Nellan lempijuttuja!

Uitettu koira :)

Tämmöistä tällä kertaa, laitellaan taas kuulumisia myöhemmin.

Nella 12 viikkoa!! Rokote, pentupiiri...

2010-02-21T02:10:00.000-08:00

Olimme lauantaina ensin taas pentupiirissä ja sitten oli rokotteen vuoro. Nyt meni pentupiirissä paremmin kuin viimeksi ja pentuja oli lähemmäs kymmenen. Kingcharlesinspanielin kanssa ei oikein leikit mennyt yksiin, kun Nella oli hiukan isompi ja toinen jäi vähän jalkoihin. Terrierit ovat sellaisia, joiden kanssa pitäisi enemmän tutustua, koska taas oli yksi terrieri, jonka kanssa Nella ei yksinkertaisesti tullut toimeen, heti meni tappeluksi. Se terrieri rähisi Nellalle ja juoksi koko ajan perässä ja Nella tietysti alkoi myös rähisemään, mutta yritti myös juosta koko ajan pois ja leikkiä muiden koirien kanssa ja taas, kun meni liian totiseksi, niin otimme Nellan pois, mutta se terrieri sai jäädä leikkimään ja odottamaan, että Nella laskettaisi takaisin alas. Ihme ja kumma uutta tappelua ei enää syntynyt, koska molemmat löysi uuden leikkikaverin. :)

Nella tosiaan oli vähän liian iso siihen ryhmään jo tällä viikolla, mutta jäimme hetkeksi myös isompien rotujen pentujen ryhmään ja siinä taas on vähän liian isoja pentuja, mutta parin viikon päästä se on varmasti sopiva Nellalle. Isojen ryhmässä Nella oli paljon rauhallisempi ja tarkkaili muiden pentujen toimintaa hetken ennen kuin uskalsi itse mennä mukaan. Hienosti meni leikit, kunnes taas.....tuli vastaan....terrieri! Mikä ihme niissä onkaan... Täytyy ottaa selvää! Päästään jossain vaiheessa tutustumaan pihassa asuviin kahteen cairnterrieriin, niin jospa niistä saisi hyviä kokemuksia. :)

Eläinlääkäri tutki Nellan ja kaikki oli kunnossa, paitsi kylkiluista löytyi jotain mitä nyt tarkkaillaan ja seuraavan rokotuksen yhteydessä tutkitaan. Oikealta puolen kylkiluun alin nikama ei ole luutunut kunnolla ja tuntuu pehmeältä ja irtonaiselta, mutta ei se sitä aristele, eikä muutakaan vaivaa ole ollut, niin todennäköisesti asialle ei tarvitse tehdä mitään, mutta katsotaan sitä sitten kuukauden päästä uudelleen.
Vaikka Nella on nirso syömään, niin silti eläinlääkäri sanoi, että näyttää ja tuntuu ihan oikean kokoiselta ja hyvin ravitulta.
Rokottaminen meni Nellalta ihan ohi, ei ehtinyt edes huomaamaan, kun rokote oli jo annettu. Harjoittelimme kotona monta kertaa pöydällä oloa ja nostimme niskasta samalla lailla, kuin rokotetta laitettaessa ja olevinaan laitoimme rokotteen painamalla hiukan kynnellä. Taisi tuottaa tulosta! Loppupäivä oltiin vaan rennosti lääkärin ohjeesta. :)

Pitää varmaan päivänsankarille leipoa jotain herkkua! :P

Uusia tuttavuuksia ja uusien asioiden oppimista

2010-02-13T07:34:00.000-08:00

No niin, nyt Nella on saanut tutustua uusiin koiriin jonkun verran ja ensimmäinen tuttavuus oli labradori Tara. Taran kanssa leikki oli aika rajua, mutta kyllä loppua kohden tulivat hyvin toimeen. Tara on noin vuoden ikäinen, eli pentu itsekin, eikä siksi oikein ymmärtänyt kokoeroa. Nella koki aluksi, että nyt täytyy puolustautua, kun tuo koira on noin iso! Mutta kuten sanoin, loppua kohden meni paremmin.

Seuraava tuttavuus oli labradori Aida ja Aidan kanssa leikit meni oikein hienosti! Aida otti selkeästi vanhemman koiran roolin ja näytti heti aluksi, että kuka on "pomo", mutta heltyi sitten niin, että Nella sai roikkua korvissa, hännässä ja vähän kaikkialla ihan samalla lailla kuin Tarankin kanssa. Välillä Aida näytti, että nyt menit pentu liian pitkälle, mutta kuitenkin Nella oli heti sekunnin päästä jo unohtanut "koulutuksen" ja hyökkäsi sata lasissa kimppuun. Mutta oli aivan ihanaa seurata näiden kahden leikkejä, kun välillä Nellaa oikein suututti, kun ei mistään vivusta vetämällä saanut toista innostumaan riehumiseen, vaikka kuinka yritti! Oli varmasti hyvin opettavainen viikonloppu Nellalle ja meillekin, koska saatiin taas hyviä vinkkejä koiran kasvatukseen! :) Käytettiin Aida leikkimässä myös Taran kanssa ja siinä leikissä riitti vauhtia! Kyllä pääsi Aidakin purkamaan vanhemman koiran roolista aiheutuneita paineita ja sai telmiä lumihangessa ihan mielin määrin. Nella odotti kiltisti autossa sen aikaa, ei uskallettu laskea mukaan, kun toinen tuskin olisi pienuuttaan ymmärtänyt, ettei voi hyppiä isojen koirien jaloissa. :)

Nella sai myös viikonlopun aikana muitakin uusia kokemuksia, kuten farmarin takaboxissa matkustamista ja uudessa paikassa vierailua. Autossa matkustaminen on tähän asti mennyt pelkääjän paikan jalkotilassa, koska turvavyöt on vielä aika isot Nellalle, mutta nyt pääsikin Aidan kanssa farmarin kyytiin ja kyllähän se siellä takana ulisi ja yritti kaikin tavoin saada meidän huomion, mutta kun sitä ei saanut, niin joutui tyytymään kohtaloonsa ja sitten jo vetelikin sikeitä, eli ei varmasti jäänyt kammoa. Vierailimme Taran kotona ja siellä ei leikki enää sujunutkaan niin hyvin, koska Tara oli juuri saanut leikkiä Aidan kanssa, eikä ehkä senkään vuoksi muistanut, että Nella on pikkuruinen koira siihen verrattuna ja Nella taas puolustauti rähisemällä ja näykkimällä turvapaikoistaan pöydän alta tai ihmisten jalkojen alta. Mutta kunhan neiti kasvaa vähä, niin varmasti leikki sujuu taas hyvin. Myös syömiseen Nella sai uutta potkua, kun tehtiin niin, että Nella sai katsoa, kun Aida söi ja olisi kovasti halunnut päästäkin siihen syömään, mutta annettiin odottaa omaa vuoroa ja kyllähän se ruokahalu sieltä kummasti kasvoi ja kuppi oli hetkessä tyhjä. Sai taas vähän "kilpailuhenkeä" ruokansa ansaitsemiseksi. Sen jälkeen on ruoka maistunut ihan hyvin, mutta silloin kun jää yksin, niin ruoka ei meinaa maistua koko päivänä.

Tänään vietiin Nella pentupiiriin, kuulostaa hassulta, mutta se oli tosi hyvä juttu! Se järjestetään eläinlääkärin vastaanotolla ja sinne tuli tänään neljä pentua. Menimme pienten ryhmään ja siihen mennään myös ensi viikolla. Aluksi Nella vähän aikaa tarkkaili, mutta sitten olikin jo intoa täynnä leikkimässä, kunnes tuli vähän hurjempi uroskoira paikalle. Tämän uroksen kanssa aluksi näytti ihan hyvältä se leikki, kun molemmat olivat saman kokoisia ja yhtä innokkaita, mutta sitten se menikin tappeluksi. Nella aina alisti sen uroksen maahan ja siitä syntyi tappelu ja molemmat rähisi toisilleen, nostettiin sitten Nella syliin rauhottumaan ja siinä se rauhottui, mutta se uroskoira pomppi meidän jaloissa, että antakaa se kilpakumppani takas ja samalla tavalla ärhenteli muillekin pennuille, eikä sen koiran omistajat puuttuneet asiaan millään tavalla. Laskettiin Nella alas ja se meni leikkimään muiden koirien kanssa, kunnes taas näillä kahdella tuli tappelu ja taas nostettiin Nella syliin rauhottumaan ja taaskaan ei sen uroskoiran omistajat tehneet mitään vähään aikaan, mutta pidettiin sitten aika pitkään Nellaa sylissä, kun se uroskoira pomppi siinä jaloissa ja sitten ne omistajat tuli sanomaan, että me lähdemme täältä, niin saatte olla rauhassa. Noh, sitten muiden koirien kanssa leikit menivätkin hyvin ja jäi kaikille siellä olleille hyvä mieli. Eläinlääkäri sanoi, että pennun ärhentely on ihan normaalia ja saattaa välillä kuulostaa tosi hurjalta, mutta sitten, kun menee liian pitkälle, niin täytyy ottaa koira rauhoittumaan. Katsotaan kuinka käy ensi viikolla, silloin Nella saa myös ensimmäisen rokotteen. Ainakin oli puhti pois sen tunnin leikkimisen jälkeen! :)

Ollaan jatkettu istumis- ja maahanmeno harjoituksia ihan kuten ennenkin ja ruokaa annettaessa ollaan lisätty katsekontaktin ottaminen. Siinä kestää toisinaan hyvä tovi, mutta toisinaan Nella taas muistaa nopeastikin, että mitä siltä odotetaan. Tassuakin on oppinut hyvin antamaan. Ollaan myös harjoiteltu paikkallaan oloa ja se onnistuu myös ihan kivasti jo, ihan olin kyllä tänäänkin yllättynyt miten hyvin Nella osasi olla paikallaan, mutta heti, kun on pientäkin häiriötekijää, niin sitten ei tahdo onnistua ollenkaan. Ulkona ollaan käyty pari kertaa päivässä kiertämässä piha ympäri ja nyt vähän kauempaakin kierretty. Välillä vapaana ja välillä hihnassa. On hyvin kiinnostunut ihmisistä, joita matkan varrella tavataan. Pannan laitto sujuu hyvin, eikä hihnaakaan enää pureksi, joten siitä pisteet Nellalle! Meihin kohdistuva pureskelu on jonkin verran laantunut, kun ollaan lopetettu leikkiminen siihen, kun alkaa meitäkin pureskelemaan. Tänään harjoiteltiin, että mitä saa pureskella ja mitä ei, "jätä"-käskyn voimin, mutta...öö...noh....harjoitellaan vielä, ja paljon! :) Pesuja ollaan tehty pari kertaa, eikä kummallakaan kerralla oikein tykännyt. Kynsien leikkauskaan ei ole mielekästä, mutta onneksi sitä tulee harjoiteltua paljon, niin kyllä se varmasti siitä luonnistuu kohta ilman rimpuiluja...tai ainakin usko on kova! Sisäsiisteys on koko ajan paranemaan päin ja ulko-ovelle hakeutuu hienosti, kun on pissihätä, mutta jostain syystä isompaa tarvetta toimittaa ennemmin sisälle, kuin ulos. Yksinolo sujui viime viikolla ihan hyvin, mutta tällä viikolla on tullut takapakkia harjoituksiin. Voi olla, että Aidan vierailusta jäi sen verran Aidaa ikävä, että meni ihan pasmat sekaisin.

Mutta tämmöistä tänne kuuluu! Nella kasvaa kauheeta vauhtia, että kohta sängylle tai sohvalle hyppääminenkin onnistuu, siinä sitä onkin työnsarkaa sitten.. :)

Nella tykkää nukkua mielenkiintoisissa asennoissa. :)

Nella tuli taloon

2010-01-30T07:09:00.000-08:00

Haimme fieldspanieli Nellamme (Bailandos Astuto Augusta) Lappeenrannasta 17.1. sunnuntaina. Olimme käyneet katsomassa Nellaa viiden viikon ikäisenä ja koiran kotiintulon odottaminen oli aika tuskaa, koska olimme jo niiiiiin kauan odottaneet, että saataisiin oma pieni koiranpentu.

Nella oli hiukan ujolla tuulella hakupäivänä, mutta luulen sen myös vaistonneen, että jotain suurta on tapahtumassa. Anttia Nella ei enää muistanut, sillä sylissäolo oli yhtä rimpuilua, mutta minut onneksi taisi muistaa. Ennen lähtöä kasvattaja otti vielä kuvan meistä ja sitten se oli menoa. Autossa Nella itki pienen hetken ja sitten jo nukahti ja melkein kolme tuntia auton kyydissä meni hyvin.

Kotona Tampereella Nella vähän tutkaili ja ihmetteli, että minne olikaan joutunut, mutta oli jo illasta hyvinkin leikkituulella. Yö meni loistavasti omassa pedissä nukkuen, vaikkakin yhden kerran heräsin yöllä, kun Nella oli tullut tyynylleni pään viereen nukkumaan. :)

Seuraavana päivänäkin vielä tutustuttiin toisiimme ja paikkoihin ja opeteltiin ulkona pissimistä. Hyvin sekin sujui, mutta ei aina ihan ehditty havaita pissihädän merkkejä ja vahinkoja sattui ja sattuu edelleen. Jos vahinkoja tulee, niin ne tulee ulko-oven eteen, eli hyvin tietää minne pitäisi pissiä, vaan omistajat on vähän hitaita reagoimaan. :S

Ensimmäinen viikko Nellalla meni lähinnä Antin kanssa oleskellen, kun minä olin koulussa ja illat yritettiin harjoitella sisäsiisteyttä, istumista, yksinoloa, yms. Yksinolo on Nellalle paha paikka, ei millään haluaisi yksin olla, mutta ymmärtäähän sen. :) Tehtiin aitauskin, mutta se ei tunnu olevan mieluisa paikka, vaikka ollaan yritetty tehdä siitä "herkkupaikka", missä aina saisi herkkua ja olisi kivaa jäädä sinne, mutta kun ei, niin ei. Yksin jäädessään Nella ulisee ja haukkuu, mutta ei ole vielä ainakaan tuhonnut mitään, vaikka puruvimma on kova. Eli tästä päästään puremiseen, kun sekin tuntuu neitiä kovasti kiinnostavan, vaikka senkin ymmärtää, kun ikeniä kutittaa, eikä puruvoimaa vielä osaa hillitä. Olen paljon kysellyt veljeltä ja veljen avovaimolta vinkkejä kaikkeen mahdolliseen ja hyviä vinkkejä olenkin saanut, kiitos siis Mikalle ja Kaisalle! :) Myös kasvattajalta kyselin vinkkiä, kun puremisen mieluisimpina kohteina ollaan oltu me. Jos yritetään kieltää, niin siitä Nella vaan innostuu ja lisää voimaa. On yritetty jättää leikit sikseen, jos pureminen kovenee, mutta sekään ei auta. Yritettiin aluksi kiljahtaa, kun koira puree liian kovaa, mutta kasvattajan vinkistä tajuttiin, että sekin täytyy tehdä juuri oikealla hetkellä ja tarpeeksi lujaa ja se on alkanut tehoamaan ainakin meihin kohdistuvaan puruvoimaan. Tuntuu vain, että yleensä Nella vain innostuu, vaikka mitä yrittäisi. Mutta onhan toinen ollut meillä vasta pari viikkoa, eli jatketaan näitä harjoituksia, eiköhän se vielä opi....fingers crossed! XX

Syöminen on ollut aika huonoa ihan alusta asti, vaikka ollaan yritetty kaikkea mahdollista. Piimä on suurinta herkkua, mutta aina ei senkään kanssa mene kaupaksi. Mutta onneksi joka ruoalla sentään jonkun verran syö, mutta harvoin koko ateriaa.

Pannan laittokaan ei aluksi oikein miellyttänyt, mutta se onnistuu nyt hyvin, kun taas taluttimessa kulkeminen on kaikista epämiellyttävintä Nellalle. Sitä se puree ja hermostuu, kun sen laittaa, mutta toistoja, toistoja.. Käytettiin aluksi palkkioina koiran suklaata ja eläinkaupasta ostettuja coaching-namuja, mutta ne eivät motivoineet Nellaa ja nyt ainoana motivaattorina on toiminut juusto. :P

Luin sellaista Pennun kasvatus -kirjaa ja siinä olevat ohjeet tuntuivat tooosi helpoilta, mutta nyt ollaan tajuttu, että ei ne niin helppoja olekaan miltä vaikuttaa.. Mutta ei se mitään, kyllä Nella siltikin oppii todella hienosti uusia asioita, vaikka ei ihan käsikirjan mukaan edetäkään. :)

Harmittaa, kun ulkona paukkuu kovat pakkaset, eikä oikein päästä ulos, muuten kuin tarpeille, mutta toivotaan, että alkaisi pikku hiljaa sää lauhtumaan!

Nella on saanut myös tutustua uusiin ihmisiin hyvin. Ensimmäinen uusi ihminen oli Nellasta kovin pelottava ja Nella koki, että nyt täytyy ihan murista, jotta pelottava möreä-ääninen mies lähtisi pois, mutta pienen hetken päästä kävi kuitenkin nuuhkimassa uutta tuttavuutta. Sen jälkeen kaikki kohtaamiset ovat menneet paremmin ja paremmin! Aina hetki menee tarkkaillessa, mutta sitten tulee nuuhkimaan ja parin vieraan jalkoihin on mennyt nukkumaan, eli ei paljon pelkää ja siitä ollaan iloisia! Ensi viikolla olisi aika kohdata pari labradoria, toinen vuoden ikäinen ja toinen kahden vuoden ikäinen, eli niitä kohtaamisia odotellessa. :)

Kaikin puolin on mennyt siis hyvin ja Nella on kotiutunut hienosti! Olemme todella onnellisia uudesta perheenjäsenestä, mahtava pakkaus! Innolla odotamme, että millainen yksilö siitä kasvaa!

Nella kaveri kainalossa.